Kim Ena ja Giulietta Spider 750D -57

Kertomus on suomeksi ja ruotsiksi.

Suomi

On elokuu 1998 ja aikainen herätys Enan perheessä Pietarsaaressa. Vai mo, kolme tytärtä ja minä istuudumme autoon ajaaksemme Uusikaarlepyyhyn vuotuisille Jutbacka-markkinoille, jonka Pietarsaaren veteraaniautoyhdistys järjestää. Olemme kaikki luvanneet auttaa eri touhuissa klubimme hyväksi. Näin on ollut monia vuosia ja tulee kai olemaankin, siitä on tullut perinne, jota ei ole haluttu katkaista. Luulen että kaikkina näinä vuosina ei ole ostettu muuta kuin namia lapsille ja vaimon löytämiä kuivakukkia.

Romukasa peräkärrys

Mutta vuodesta -98 tuli jotain ihan muuta. Silloin nimittäin Pietarsaarelaisella klubin jäsenellä oli siellä myytävänä romukasa, josta ei oikein tiennyt oliko se lepakkomiehen auto vai polkuauto. Terävä keula muistutti haita silmäluomilla varustettuna ja takalokasuojat olivat saaneet kaksi 30 cm korkeaa evää.

Myyjä selvitti minulle, että kyseessä oli Alfa Romeo Giulietta Spider vuodelta 1957. Vai niin, ajattelin, pitäisikö tuon esittää autoa!? Onneksi myyjä oli asettanut etulokasuojalle pienoismallin niin että saattoi aavistaa miltä se joskus oli näyttänyt.

Perävaunussa, jossa auto seisoi, ei ollut moottoria, taka-akseli oli auton sisällä ja yksi ovi lojui vieressä maassa. Tuulilasin lapussa.. Hups.. tuulilasi?? no, se ei ollut mukana, mutta missä lappu nyt olikaan, siitä saattoi lukea, että kaikki osat olivat olemassa, paitsi ohjauspyörä, jonka myyjä lupasi hankkia.

Tunsin myyjän ennestään joten jäin hetkeksi juttelemaan ja ihmettelemään kuka mahtaisi olla tarpeeksi typerä ostaakseen tämän romun, hintalapussa oli 32 000 mk. Hän naurahti ja sanoi, että useita kiinnostuneita oli ollut ja että hän todellakin alkoi uskoa saavansa pyytämänsä hinnan. Sitten palasin kahvimyyntiin, jossa vaimoni oli auttamassa, ja kerroin niistä monista typeristä kiinnostuneista. Minusta se näytti niin kamalalta, että pyysin häntä katsomaan romukasaa.

Myöhemmin päivällä menimme vielä tarkistamaan romun. Katseltuamme hetken alkoi vaimoni jutella hinnasta myyjän kanssa!!! Onko hän hullu? Nyt olivat hyvät neuvot kalliit. Hänet on äkkiä saatava pois täältä!!! Poistuessamme paikalta vaimo puhui keskeytyksettä: Osta se…, - ajattele miten ihanaa kesällä katto alhaalla… Se oli sitten siinä, jos kerran vaimon mielestä pitää ostaa romukasa, hän joko hourailee tai ehkä asia on niin kuin hän sanoo. Ennen kuin olimme taas myyntipaikassamme hän oli jopa kertonut minkä värinen siitä pitäisi tulla.

Myöhemmin päivän mittaan käytiin Spiderin luona yhä useammin ja myyjä kertoi sen tulleen Kaliforniasta -87 Ruotsiin Oscars Classic Garagelle ja sieltä -88 Pietarsaareen, jossa se oli siitä lähtien seissyt eräässä ulkorakennuksessa 10 vuotta. Viikonlopun aikana sovittiin myyjän kanssa, että hän odottaa vastaustani maanantaihin saakka niin, että ehtisin tarkistaa "kaikki osat", jotka olivat toisessa paikassa.

Maanantaina ajoin katsomaan puuttuvia osia. Ilmeni että puuttui koko joukko osia kuten kaikki kromiosat, takalamput, sisustuksen yksityiskohdat, lämmityslaite ynnä paljon muuta, josta minulla ei ollut aavistustakaan. No tämä ei näytä hyvältä ja soitan myyjälle ja kerron että hän saa myydä sen seuraavalle kiinnostuneelle. Puhelun jälkeen kuljen mietteissäni ja masennuksissani useita tunteja, kunnes tajuamme, että eihän tästä tule näin mitään ja soitan uudelleen ja sanon että kauppa tehdään, se on meidän! Tämä oli asian yksinkertaisin osa, jos jaksatte kuulla lisää seuraa tässä kertomus entisöinnistä.

Projekti alkaa

Kaupasta on kulunut kaksi päivää ja menen hakemaan kotiin "kymmenvuotisprojektin", niin kuin olen sanonut kaikille pessimisteille, joita kyllä riitti, "se oli huono sijoitus", "eihän siinä ollut osia" , "ei siitä saa autoa"…

Kiitos heille sillä nyt olin täynnä energiaa näyttääkseni, että he olivat väärässä. Mutta totuuden nimissä tunsin kyllä pientä epävarmuutta. Kahdella reissulla kaikki oli ajettu kotiin ja alkoi lajittelu ja pähkäily mihin kaikki osat kuuluivat. Vain moottori, vaihteisto ja taka-akseli olivat kokonaisia, kaikki muu oli purettu. Löytyi myös kaksi suurta purkillista muttereita ja pultteja. Jopa sähköjärjestelmä oli revitty pois, vain joitakin johtoja roikkui autossa kiinni. Naulattuani kokoon pari pukkia nostettiin "helmi" talliin, jossa se tulisi läpikäymään "Tuhkimotaian", niin joka tapauksessa luulin, koskapa vietin tallissa joka ilta yli puolen yön, yli kello yhden, jopa yli kahden, mutta ei yhdessä yössä mitään muutosta tapahtunut.

Hiekkapuhallus

Eräs tietty R. Rodriques Kaliforniassa oli pannut kapuloita rattaisiin sille muutokselle. Hän oli nimittäin poistanut Giuliettan kauniit kasvot ja muuttanut hänet haiksi terävine kuonoineen ja silmäluomineen, takalokasuojiin hän oli saanut kaksi hainevää ja "flower power"-maalauksen, jossa oli kultaa, vihreää, keltaista, punaista, sinistä…

Mietin olisiko Mr. Rodriquesilla kuitenkin ollut hiukan kunnioitusta häntä kohtaan koskapa hän oli käyttänyt tinaa evien ja silmäluomien asennuksessa mutta säilyttänyt alkuperäiset muodot alla.

"Lisävarusteiden" poistamisen jälkeen oli hiekkapuhalluksen aika, johon sain apua isältäni. Minulla oli täysi työ ehtiä toimittaa hänelle hiekkaa. Eikä siinä vähällä selvitty uskokaa pois. Nyt alkoi todella tapahtua muutosta, "flower power"-maalaus katosi ja esille tulivat Pininfarinan tinaukset. Heidän näihin koreihin satsaama työmäärä ei ollut vähäinen ja ihmettelen kuinka moni selviytyisi siitä tänään! Suurin ilouutinen oli kuitenkin se, että korissa EI OLLUT YHTÄÄN RUOSTEREIKÄÄ. Siitä voidaan kiittää Kalifornian ilmastoa, mietin onko sufletti koskaan ollut ylhäällä.!?

Tinapaklausta riittää

Puhalluksen jälkeen oli aika vetää päälle haalarit ja maalata kaikki ruosteprimerillä. No niin nyt voit antaa sen olla talven yli, oli isäni mielipide. Mutta koska olin täynnä energiaa, jatkuivat odotukset tallissa yli klo 24 joka yö, tapasin vaimon, kun hän toi kahvia ovelle ja tytöt, kun he asettivat pyöränsä talliin.

Nyt minäkin sain opetella vähän tinapaklausta, sillä kojelaudassa oli useita ylimääräisiä reikiä ja kynnykset olivat menettäneet osan tinastaan hiekkapuhalluksessa.

Nyt oli aika käydä käsiksi uuteen keulaan. Koska kromatut "silmäripset" puuttuivat, oli ensimmäinen tehtävä löytää niitä pari, mikä onnistui italialaisen Diego Carraran kautta. Sieltä sain myöskin erikoiset takavalot, koska tästä mallista puuttuvat valkoiset peruutusvalot. Miksi molempia ovia oli vasaroitu ja täytetty kitillä jäänee arvoitukseksi. Mutta runsaan takomisen ja kutistamisen jälkeen nekin saivat oikean muotonsa. Konepelti, huokaisen, onko jollakin ollut kuhmurainen, venähtänyt, s-muotoinen, kiero konepelti, silloin hän tietää huokailuni syyn. Jos vielä takaluukku on yhtä kiero, ei pariin viikkoon tule vapaa-ajan ongelmia.

Alkaa näyttämään autolta

Nyt kori alkoi saada alkuperäistä muotoaan, joten saatoin jatkaa osien metsästystä esim. 7" lampunkehyksiä, joissa on lukitusruuvi alapuolella, mikä ei ollut aivan helppoa aiheuttaen n. 30 faxia saksalaisille dealereille. Tässä vaiheessa oli osoittautunut paljon yksinkertaisemmaksi asioida ja keskustella saksalaisten kuin italialaisten kanssa. Niin löysin sopivat kehykset Hein Brandtilta josta sain myös vilkku-/pysäköintivalot, pölykapselit sekä kangaskuomun.

Varaosien saanti tuntuu olevan vaikeaa, koska 750-malli suurelta osin eroaa 101-mallista, johon on paljon suurempi tarjonta ja hinnat 3x halvempia. Jopa kori on 5 cm pitempi ovien kohdalta. Jouduin tekemään itse kumimatot, joista 1. sarjassa puuttuvat alfalogot puhumattakaan pyörien laakereista, puslista, venttiileistä, männänrenkaista…, joille 750-mallissa on omat mitat. Siksi olen oppinut aina ennen osatoimitusta kysymään sopivatko ne todella 750-malliin.

Useat dealerit lähettävät mielellään 101-sarjan osia siinä uskossa, että ne sopivat. Saatuani kotiin korin ulkopuoliset osat ja todettuani niiden sopivan oli aika maalata auton pohja, moottoritila ja sisäpuoli.

Sähköt

Seuraavaksi kävin sähköjärjestelmän kimppuun. Olisin ollut tyytyväinen, jos kyse olisi ollut muovitetuista kaapeleista, mutta nyt on niin, että tässä mallissa oli vielä kangaspäällysteiset johtimet, joita oli ryhdyttävä etsimään. Löysin ne melko pian paikallisen sähköliikkeen vanhasta varastosta, tosin ne olivat valkoiset, joten minun oli alettava maalata n. 100 metriä kaapelia mustaksi, kuten ne olivat olleet 15. helmikuuta -57 auton rullatessa tehtaasta ulos.

Sitten piti suurentaa sähkökaavio ja numeroida johto kerrallaan. Sitä paitsi johtimien vahvuuksissa oli eroja riippuen siitä, mihin ne johtivat. Kun sähköistys oli valmis muutin jopa maadoituksen plussasta miinukseen, mikä on hyvin yksinkertaista. Vaihda akkujen navat, ota johdonpätkä ja oikosulje latausrele A:n ja D:n väliltä niin että laturin napaisuus muuttuu.

Tämä vain siksi, että radion ym. hankkiminen olisi yksinkertaisempaa. Sitten irroitin akselit, pyöränripustuksen, iskunvaimentimet jne. tarkastusta ja maalausta varten ennen asennusta ja vaihdoin kaikki jarrujärjestelmän kumitiivisteet.

Pyörät alle

Nyt hän vihdoinkin saattoi laskeutua tallin lattialle kaikille neljälle pyörälleen. Nyt tuli erittäin hyvässä kunnossa olleen moottorin vuoro. Siihen vaihdettiin vain tiivisteet, stefat, ketjut, männänrenkaat ja pari puslaa.

Lamellilevy oli jo vaihdettu ja hyväkuntoinen. Vesipumppu oli kuitenkin vaurioitunut ja korvattiin uudemmalla mallilla, kahta reikää siirrettiin hiukan ja kierroslukumittarin käyttöpyörän kammiota suurennettiin hiukan.

Käynnistysmoottori oli OK. Sitä vastoin vauhtipyörän hammastus käännettiin toisinpäin. Vaihdelaatikko purettiin, synkronirenkaat olivat kunnossa, mutta kaikki kuula- ja neulalaakerit vaihdettiin, samoin stefat. Alkuperäistä 155*15-kokoa olevia renkaita on vaikea saada ja siksi valitsin 165*15-koon, joka näyttää toimivan erinomaisesti. Sitten suoritettiin lopullinen maalaus ja saatoin rekisteröidä ja museokatsastaa auton kesällä 2000.

Toinen maalaus

Kun nyt kirjoitan tätä pääsiäisenä 2002 olen juuri saanut auton maalaamosta purettuani sen viime talvena toistamiseen, koska en ollut tyytyväinen aikaisempaan pohjatyöhöni. Välkkyvä kromi on kaunis kiiltävän tumman värin kanssa, mutta asettaa suuret vaatimukset esityölle, minkä sain oppia ensimmäisen maalauksen jälkeen. Mutta se on jo toinen juttu!

Kerhon onnittelut

Tämän auton entisöinti on todellinen urotyö ja erittäin entusiastinen saavutus, koska tämänikäiset Alfa Romeot voidaan Suomessa laskea yhden käden sormilla ja koska työ on ollut mittava ja vaikea. Onneksi tämä Giulietta Spider sattui alfistille, joka ei jättänyt työtä kesken. Auto oli nähtävänä vuoden 2001 Bella Italiassa Tammelassa. Klubin hallitus onnittelee Kimiä ymmärtäväisestä vaimosta ja työn ripeästä loppuunsaattamisesta esimerkiksi meille muille.

Svenska

Det är aug.-98 och tidig väckning hos familjen Ena i Jakobstad, frun, 3döttrar och jag själv sätter oss i bilen för att åka till den årliga Jutbackamarknaden i Nykarleby som ordnas av Jakobstadsnejdens veteranbilssällskap. Vi har alla lovat hjälpa till med olika sysslor för vår klubb. Så har det nu varit ett antal år och kommer väl så att förbli , det har blivit en tradition som man inte velat bryta. Jag tror inte det har köpts annat under alla år än godis till barnen och torkade blommor som frun hittat.

Men –98 blev något helt annat, då stod nämligen en klubbmedlem från J:stad där med en skrothög som man inte visste om det var en ”batmobil” eller trampbil. Den vassa fronten påminde om en haj med ögonlock och bakskärmarna hade fått två 30cm höga fenor. Säljaren förklarade för mig att det var en Alfa-Romeo Giulietta Spider från 1957, Jasså, tänkte jag, ska detdär föreställa en bil!?

Som tur var hade säljaren en leksaksmodellbil placerad på framskärmen så man kunde ana hur den någongång sett ut. Motorn fanns inte med på släpvagnen där den stod, bakaxeln fanns inne i bilen och det låg en dörr bredvid på marken. Lappen på vindrutan..Uphs..vindruta?? nä, den var inte med, men var nu lappen fanns så kunde man iallafall läsa att alla delar fanns förutom ratten som säljaren själv lovade att införskaffa. Jag kände ju säljaren från tidigare så jag stod en stund och pratade och undrade vem som skulle vara tokig nog att köpa detta skrot , på prislappen stod det 32,000.-(FMk).

Han skrattade smått och sade att det varit många spekulanter och började faktiskt tro att han kunde få sitt begärda pris. Jag återvände sedan till kaffeförsäljningen, där min fru hjälpte till, och berättade om de många tokiga spekulanterna. Jag tyckte den såg så förfärlig ut att jag bad henne komma och titta på skrothögen. Lite senare på dagen gick vi för att kolla in skrotet, När vi tittat en stund började min fru diskutera priset med säljaren!!!Va?Är hon tokig? Nä nu var goda råd dyra. Snabbt bort härifrån med henne!!!

Medan vi gick därifrån pratade frun oavbrutet: -Köp den där…,-Tänk vad härligt på sommaren med taket ner…

Då var det kört, om en gång frun tycker att man ska köpa en skrothög så är hon antingen febersjuk eller så kanske det är som hon säger. T.o.m.innan vi var tillbaka på vårt försäljningsställe hade hon berättat vilken färg den skulle vara. Senare under dagen besöktes Spidern allt oftare och säljaren berättade att den kom från Californien-87 till Oscars classic garage i Sverige och därifrån-88 till J:stad där den stått i ett uthus sedan dess i 10 år. Den helgen gjordes en överenskommelse med säljaren att han väntar på mitt svar till måndag, så skulle jag hinna granska ”alla delar” som fanns på annat ställe. Måndag åkte jag för att titta på delarna som saknades, där framkommer att det saknas en hel del så gott som alla kromdelar,baklampor,inredningsdetaljer,värmare+allt annat som jag inte har en aning om. Nä det här ser inte bra ut och jag ringer upp säljaren och berättar att han får sälja den till nästa spekulant. Efter samtalet går jag i egna tankar och deppar flera timmar då vi inser att det här går inte och jag ringer upp igen och säger att köpet blir av, den skall bli vår! Det här var den enklaste biten, orkar ni höra mera så följer här en beskrivning av restaureringen:

Det har gått två dagar sedan köpet blev klart och jag åker för att hämta hem ”tio-års projektet” som jag har sagt åt alla pessimister, för det fanns det gott om kan ni tro, ”det var dålig investering”, ”det fanns inte delar”, ”det går inte att få till bil”… Ett stort tack till dem för nu var jag full av energi för att bevisa att de hade fel. Men ska sanningen fram så fanns nog där en liten osäkerhet. Efter två resor var allt hemkört och invertering och gissning vart delarna hörde började. Endast motor, växellåda och bakaxel satt ihop resten var sönderplockat. Det fanns även två stora burkar muttrar och bultar.

T.o.m. elsystemet var bortrivet endast en del trådar hängde kvar i bilen. Efter att jag hade spikat ihop ett par bockar lyftes ”pärlan” in i garaget där den skulle genomgå en ”Askungen förtrollning”, tycktes man i alla fall tro eftersom man vistades i garaget varje kväll till efter 24-slaget, 01-slaget…t.o.m. 02-slaget men det var ingen förvandling som skedde över en natt.

En viss R.Rodriques hemma i Californien hade satt käppar i hjulet för den förvandlingen, han hade nämligen kapat bort Giuliettas vackra ansikte och gjort henne till en haj med sin vassa nos och ögonlock, baktill hade hon fått två hajfenor på sina skärmar och en ”flower power” målning i guld, grönt,gult,rött,blått,…

Jag undrar om Mr.Rodriques ändå hade lite respekt för henne eftersom han hade använt tenn vid monteringen av fenor och ögonlock och bevarat originalet under. Efter all borttagning av ”tillbehören” blev det nu dags för sandblästring som jag fick hjälp med av min far, jag hade fullt upp med att hålla honom med sand…

För det var inte lite må ni tro…Nu började faktiskt förvandlingen, ”flower power” målningen försvann och fram kom Pini Farinas tennspacklingar! Det var inte lite arbete de satte på dessa karosser undrar hur många som klarar av detta idag?! Men den största glädjande nyheten var ju ändå INTE ETT ROSTHÅL på hela karossen. Tacka vet jag Californiens klimat, undrar om ”topen” någon gång varit nere!?

Efter blästringen blev det dags att dra på sig målarhalaren och måla allt med rostprimer. Så där nu kan du låta det vara över vintern, tyckte min far.

Men energifull som jag var så fortsatte förväntningarna i garaget över 24-slaget så gott som varje kväll, träffade frun när hon hämtade kaffe i dörren och flickorna när de ställde in sina cyklar i garaget.

Nu fick även jag lära mig lite om tennspackling för instrumentbrädan hade flera extra hål och trösklarna hade mist lite av sitt tenn vid blästringen.

Nu var det dags att ta itu med en ny front eftersom de kromade ”ögonbrynen” saknades blev jag först tvungen att hitta ett par, vilket lyckades via Diego Carrara i Italien, därifrån fick jag även de speciella bakljusen eftersom den här modellen saknar det vita backningsljuset. Varför båda dörrarna var hamrade och fyllda med spackel lär väl förbli en gåta. Men efter mycket smide och krympning återfick även de sin rätta form.

Motorhuven, (jag)*pustar*, har någon haft en bucklig, töjd, s-formad, förvriden huv, ja då vet han (eller hon, ursäkta!) varför jag pustade! Har man då en lika förvriden baklucka så har man inga fritidsproblem under ett par veckor.

Nu började karossen få sitt originala utseende så jag kunde gå vidare i min jakt på flera delar t.ex. 7” lyktkransar med en låsskruv undertill, inte så lätt efter ca. 30 st. fax till olika tyska dealers, för vid det här skedet hade det visat sig vara betydligt enklare att handla och diskutera med tyskar än italienare, så kunde jag finna passande kransar hos Hein Brand, där jag även fick blinkers/parkeringsljus, navkapslar samt softtop. Det verkar vara svårt med reservdelar eftersom 750 modellen till stor del skiljer sig från 101 modellen där det finns betydligt större utbud på reservdelar även priset ca. 3ggr billigare. Även karossen ändrar och blir 5 cm längre dock endast i dörrarna.

Gummimattor t.ex. saknade alfalogon under 1 serien så de fick jag tillverka själv för att inte tala om hjullager, bussningar, ventiler, kolvringar, … som har egna mått för 750 modellen. Därför har jag lärt mig att alltid fråga före en leverans om det verkligen passar 750 modellen, många dealers skickar gärna 101 delar i tron att de passar. Efter att jag fått hem yttre kaross delar och kollat att de passade blev det dags för målning av underrede, motorrum och insida.

Elsystemet blev nästa grej att ta ihop med. Om det ändå varit plastkablar hade jag varit nöjd men nu var det så att denna modell ännu använde tygarmerade ledningar så det var bara att börja leta, men hittade ganska snabbt ett gammalt lager hos en lokal elfirma, visserligen var de ju vita så jag fick börja med att måla ca. 100 meter kabel svart som de hade varit den 15 februari-57 när den rullades ut ur fabriken. Sedan var det att förstora el shemat, numrera och följa en ledning åt gången dessutom var det ju också skillnad på grovleken på kabeln beroende på vart den leder. Efter att elsystemet var klart ändrade jag även om från + till – jordning vilket går mycket enkelt :byt polerna på batteriet tag en trådstump och kortslut ett par gånger mellan A och D på laddningsrel. för att svänga polaritet i generatorn.

Detta endast för att få det lite enklare vid anskaffning av radio etc. Sedan plockade jag isär alla axlar, hjulupphängningar, stötdämpare, o.s.v. för genomgång före målning och montering, därefter byttes alla gummitätningar i bromssystemet. Nu kunde hon äntligen komma ner på garagegolvet och stå på alla 4 hjul.

Nu blev det motorns tur som var i mycket bra skick, det blev endast packningar, stefor, kedjor, kolvringar, och ett par bussningar utbytt. Lamellplattan var redan utbytt och i gott skick, vattenpumpen var dock förstörd och där användes en nyare modell, två hål bör flyttas lite och varvräknardrevets kammare förstorades en aning. Startmotorn var ok. däremot svängdes kuggkransen på svänghjulet.

Växellådan plockades isär, alla synkroniseringsringar ok. Men alla kullager och nållager byttes ut, likaså stefor. Däcken som org. var 155* 15 är idag svåra att få tag i så därför valde jag 165*15 som visar sig fungera utmärkt. Sedan blev den slutliga lackeringen utförd och jag kunde registrera och muse’ebesiktiga den sommaren –00.

När jag nu skriver detta under påsken –02 så har jag just fått hem bilen från måleriet efter att senaste vinter plockat isär den för andra gången eftersom jag inte var nöjd med mitt tidigare grundarbete. Blänkande krom är vacker till en mörk glänsande färg men det ställer också stora krav på förarbetet, vilket jag fick lära mig efter första lackeringen.

Men det är en annan historia!

 

Kirjautuminen

Tapahtumat

 ◄◄  ◄  ►►  ► 
LOKAKUU 2017
ma ti ke to pe la su
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31

Yhteystiedot

Alfa Romeo-Entusiasti Finlandesi ry

Airuentie 4 B
00620 HELSINKI

Sähköposti: katso kohta 'Kerho/ Hallitus'